Johtamistaidon Opisto JTO

Olen törmännyt lukuisia kertoja tämän vuoden aikana keskusteluihin, joissa esimiehet pohtivat, miten työskennellään yhdessä uuden työelämään siirtyneen sukupolven kanssa. Kyseessä on niin sanottu y-sukupolvi, joiden käsitys työstä ja työelämän säännöistä ja lainmukaisuuksista on erilainen kuin edeltäjiensä. Kysymyksiä herättää uusi työnteon malli. Lomat halutaan pitää juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii, niitä ei olla valmiita sovittelemaan toisten kanssa tai sopimaan vuoroja parhaista loma-ajoista. Työviikon halutaan olevan korkeintaan nelipäiväinen ja töitä tehdään vain sen verran, että saadaan rahaa seuraavaa laskettelu- tai surffausmatkaa varten. Työaika saattaa kulua puhelimessa tai face-bookissa kavereiden kanssa seurustellen. Tässä muutamia esimerkkejä, joita esimiehet ovat kertoneet.

”Me haluamme elämältä muutakin, kuin rahaa ja työn kautta saavutettua menestystä, arvostamme elämää tuottavuuden ulkopuolella. Meidät on arvioitu laiskoiksi työntekijöiksi, jotka odottelevat taivaalta tippuvia palkintoja. Meidät tullaan tässä maailmassa palkkaamaan työhön, josta palkkiona jätämme jälkeemme tuleville sukupolville mahdollisuuden nähdä elämä muutenkin kuin tuottavuuden ikeessä. ”

”Hyvän elämän tiedostaminen on saavutus, johon nyt jo ikääntyvät sukupolvet eivät ole koskaan päässeet. Voi olla, että vuosikymmeniä sitten heillä ei ollut siihen varaa. Se ei kuitenkaan anna oikeutta arvostella nuorisoa. Olisivat iloisia, että maailma on menossa eteenpäin ja hyvään suuntaan.”

(Kauppalehden uutisblogeja 24.-28.6.2008)

Diginatiivit ovat 1980 –1990 syntyneitä ja heistä käytetään myös nimityksiä Y-sukupolvi, digiajan natiivit l. diginatiivit ja millenniaalit. Heidän kuvataan olevan, kiihkeitä, kärsimättömiä, nopeita, kykenemättömiä sietämään epäonnistumisia, omiin kykyihin luottavia, yrittäjähenkisiä, tietoteknisesti osaavia, verkostoitumistaitoisia, ympäristötietoisia ja –vastuullisia, vapaa-aikaa arvostavia ja kavereiden kanssa viihtyviä. He ovat yltäkylläisen, urbaanin ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvatteja, jotka elävät globaalissa maailmassa. He ovat siirtymässä parhaillaan työelämään ja heidän odotuksensa työstä, johtamisesta ja työyhteisön toiminnasta ja poikkeavat aikaisempien sukupolvien odotuksista.

Diginatiiville on tärkeää saada toimia omalla tavallaan, työskennellä samanhenkisten työkavereiden kanssa ja työn(kin) olisi oltava hauskaa ja jännittävää. Omat kehittymismahdollisuudet ovat tärkeitä. Työelämä ja ura ovat oman minän toteuttamisen jatkeita. Elämää ei rakenneta uran varaan –jos työpaikka menee, luotetaan, että joku ottaa aina kiinni. Työnantajaan ei sitouduta, koska työnantajakaan ei sitoudu työntekijään –ja sitoudutaan vain hetkeksi, työttömyys ei ole häpeä: lopputilin ottaminen voi olla parempi vaihtoehto tylsälle työlle, työpaikalla on oltava kivaa, mukava esimies ja hyvä ilmapiiri, raha ei ole motivoiva tekijä, vaan tyydytyksen saaminen omasta osaamisesta – pitää tuntua hyvältä, palautteen saaminen sekä esimieheltä että työkavereilta on tärkeää ja vastuullisia tehtäviä on saatava nopeasti.

Diginatiivista tulee olla kiinnostunut kokonaisena ihmisenä, ei pelkkänä työntekijänä. Työyhteisössä on tiedettävä, mistä asioista diginatiivi motivoituu ja millainen on hänelle ihanteellinen työympäristö. Diginatiiville tulee luoda joustoja työaikoihin ja työn tekemisen tapoihin sekä mahdollistaa se, että työ tuottaa lisäarvoa hänen elämäänsä. On osattava kunnioittaa, kuunnella, välittää, innostaa, valmentaa ja kehittää laumasieluisia individualisteja. Hänen kanssaan on osattava olla samalla viivalla.

”Netti on opettanut Y-sukupolven kyseenalaistamaan kaiken tiedon. Siksi toimitusjohtajan palaveripuheita ei välttämättä uskota, koska "opiskelijakaveri sanoi, että japanilaisfirmassa yritettiin samaa viime viikolla, eikä se toiminut".

Pidä siis varasi työpaikalla, jos olet syntynyt ennen vuotta 1980. Uusi sukupolvi haluaa yletä, eikä jää odottelemaan, jos "ylennysjärjestyksessä seuraava" henkilö jarruttaa urakehitystä.

Kommentteja (2)