Johtamistaidon Opisto JTO

Tiedämme, että muutos tulisi viedä läpi siten, että siitä informoidaan henkilöstöä mahdollisimman hyvin, ja tietojen lisäännyttyä aina uudelleen. Tiedämme, että muutoksen toteutus on helpompaa, jos muutoksen kohteeksi joutuva henkilöstö saa kuulla perusteet ja pääsee vaikuttamaan muutoksen toteutukseen. Jne., jne. - Mutta miksi nämä samat asiat halutaan kuulla uudelleen ja uudelleen ulkopuoliselta, tai jälkikäteen päivitellä, kun ei tehty niin? Eikö tuollainen ns. käyttäytymistieteellinen tieto kumuloidu - kasva hedelmää? Siinäpä vasta haastava aihe työelämän tutkijalle!

Moni meistä on varmaan tuskaillut erilaisten teknisten uudistusten kanssa - uusia laitteita ja uusia toimintoja. Yllättävän moni näiden uudistusten tekijä on kuluttanut yrityksensä rahaa ja asiakkaiden luottamusta yrittäessään jälkikäteen korjata ns. yllättäviä tilanteita. Kutsumme silloin toteutusta tai käyttöönottoa haasteelliseksi. Pitäisiköhän joskus kysyä palvelun käyttäjältä enemmän, toimiiko se, ja mitä hän edes haluaa? Tai pitäisikö edes itse kokeilla, toimiiko se todella halutulla tavalla myös käytännössä eikä vain teoriassa. Näin pitäisi tehdä, sanoo tutkimustieto jo pitkältä ajalta, mutta emme tee niin. Missä pulma?

Tilasin viime vuonna suomalaiselta, itävaltalaiselta ja sveitsiläiseltä nettikirjakaupalta kirjan samalla menestyksellä. Jokaiselta tuli tilauksesta kaunis kiitos ja toimituslupaus. Keneltäkään ei tullut kirjaa. Jokaisessa paikassa oli tiedustelujeni jälkeen sama pulma: automaattivastaus toimii, mutta tilaus ei siirry logistiikkaan. Onneksi ei siirtynyt myöskään laskutukseen. Samanaikaisesti on omankin kokemukseni mukaan hyvin toimivia nettikirjakauppoja, mutta näköjään heidän toimintoprosessejaan ei saa tai haluta tai osata kopioida. - Jos olemme jäämässä jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksestä, johtuisiko se meistä käytännön toimijoista enemmän kuin puutteellisesta tekniikasta tai puuttuvista resursseista. Tämän ymmärtäminen on monelle yritykselle lähes kohtalon kysymys tänä päivänä. Nettikaupankäynti on tätä päivää.

Vuosikymmenien saatossa on todistettu useita kertoja, että vastaanottaja ratkaisee sen, meneekö sanoma perille. Lähettäjän on ajateltava vastaanottajaa, ei itseään. Tämä näyttää olevan monen yritysjohtajan mielessä, kun vaikeina aikoina pelkistetään ja kansanomaistetaan yrityksen strategia kaikille ymmärrettäväksi. Pitäisikö näin tehdä aina, ei vain vaikeina aikoina? Ikävä vain, että kaikki eivät ole sitä oivaltaneet. Tähän viittaa vahvasti esimerkiksi hiljan julkaistu väitöskirja, jossa kerrotaan, että eri ammattiryhmille pitäisi kertoa strategia eri tavoin ja erilaisella kielellä, mutta näin ei ole tehty. On yritettävä herättää kiinnostus, sanoo tutkija. - Tämän yksinkertaisen, hyvin vanhan tiedon haluaisin siirtyvän kaikkeen strategiakirjallisuuteen. Tärkeintä sen siirtyminen on kuitenkin näinä aikoina kaikkien johtajien ja esimiesten käytännöksi. Kyllä kirjat sitten seuraavat hyviä käytäntöjä.

Mitä tästä opimme? Tästä opimme sen, ettemme koskaan opi mitään. Näin päätti erään pakinansa armoitettu menneen ajan sanankäyttäjä Olli (professori Väinö Nuorteva).

Moniko meistä jää miettimään, miksi niin usein toistetaan samat virheet. Emmekö opi niistä, emmekö halua oppia tai usko kokemuksiin ja tietoon vai unohdammeko kaiken liian nopeasti. Jos uskomme nykyisestä talouskriisistä puhuvia ammattilaisia, tulemme näkemään joidenkin vuosien välein pienempiä ja suurempia kriisejä. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan, he sanovat. - Löytyisikö tällaisesta asioiden tarkastelusta uudesta näkökulmasta se innovaatio, jota kansakunta etsii? Ryhtyisimmekö olemassa olevan, tutkitun tiedon hyödyntäjiksi? Haluaisimmeko osoittaa toimillamme, ettei tuo Ollin fatalistinen lausuma pidä enää paikkaansa?

Kommentteja (0)