Johtamistaidon Opisto JTO

Näinä ankeina aikoina yritysten ja julkisten organisaatioiden kehittämistoimintaa leimaa varovaisuus. Suunniteltuja hankkeita siirretään tuonnemmaksi tai toteutetaan aiottua pienemmillä panostuksilla. Kehittämisen tarpeet eivät kuitenkaan ole häipyneet minnekään, paremminkin päinvastoin. Silloin kun toiminta ei tuota toiveiden mukaista tulosta, on aina sijaa kehittämiselle.

Toisinaan tarkoituksenmukainen kehittäminen tapahtuu koulutuksen keinoin. On siis valmennusohjelma, joka etenee useimmiten modulaarisesti, on koulutuksen tavoite, on lähipäiviä, itseopiskelua ja projektitöitä. Tällaisten prosessien tarjoamisesta on tullut liiketoimintaa, jossa meitä toimijoita on mukana Suomessakin epämääräisen suuri joukko. Epämääräisiä vaikuttavat myös olevan joiltakin osin joidenkin toimijoiden menettelytavat.

Yhteiskunta kytkeytyy mukaan työelämän koulutustoimintaan etenkin niin sanotun tutkintotavoitteisen koulutuksen muodossa. Valtakunnallinen koulutusjärjestelmämme tunnistaa omaksi putkekseen ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, joita kaikkia voidaan opiskella esimerkiksi ja erityisesti oppisopimusjärjestelmän puitteissa.

Olen useassa yhteydessä todennut, että tutkintorakenne ja oppisopimusjärjestelmä muodostavat oikein käytettyinä erinomaisen instrumentin suomalaisen työelämän kehittämiselle. Paino on asetettava sanoille oikein käytettyinä.

Terveessä tapauksessa oppisopimus on aidosti työelämälähtöinen koulutusmuoto. Työnantaja havaitsee tarvetta tai potentiaalia osaamisen kehittämiselle, oppisopimustoimen asiantuntijat tai valveutuneet koulutuksen tarjoajat havaitsevat yhteensopivuuden työnantajan tarpeiden, opiskelijan (työntekijä tai toimihenkilö) tehtävän ja aiemman osaamisen sekä sopivan tutkinnon välillä. Syntyy osapuolten välinen sopimus ja oppimisprosessi, jonka tavoitteena on relevantti näyttötutkinto tai sellaisen osa. Tutkinnonanto-oikeuksia on erikseen luvan saaneilla kouluttajilla ja näiden toimintaa valvovat tutkintotoimikunnat ja edelleen opetushallinto.

Julkisen rahan kytkeytyminen mukaan tekee tästä kaikesta hurjan mielenkiintoisen pelin joillekin toimijoille.

Koulutusprosesseja rahoitetaan suurelta osin opetushallinnon ammatilliseen täydennyskoulutukseen osoittamilla varoilla. Rahoja vartioivat ja käyttävät erityiset oppisopimuskoulutuksen järjestäjät, kansanomaisesti oppisopimustoimistot eri puolilla valtakuntaa.

Tästä päästäänkin tämän sinänsä hyvän järjestelmän epäkohtiin.

Monet oppisopimustoimistot toimivat samoissa organisaatioissa alueen ammatillisten oppilaitosten kanssa. Tämä ei sinänsä ole välttämättä mikään ongelma, ellei tämä organisatorinen yhteys pakota oppisopimusta hankkimaan kaikkea rahoittamaansa koulutusta niin sanotusti oman talon sisältä. Suomessamme on ikävä kyllä alueita, joissa valtiovallalta saatu tutkintotavoitteiseen koulutukseen tarkoitettu raha kanavoituu hyödyttämään ensisijassa omaa ammatillista oppilaitosta. Ei puhettakaan, että näillä rahoilla pyrittäisiin hankkimaan oppisopimustoimen asiakkaille (alueen työpaikoille ja niiden henkilöstölle) kuhunkin koulutustarpeeseen liittyvää parasta mahdollista opetusta. Erityisen houkuttelevaksi rahantekovälineeksi ovat muodostuneet toimihenkilöopiskelijoille sopivat tutkinnot, etunenässä Johtamisen erikoisammattitutkinto JET. Johtamisen kouluttaminen työelämässä toimiville ihmisille kun tuntuu olevan sellaista siistiä sisätyötä, jonka ammatillinen oppilaitos osaa automaattisesti, jos on joskus historiassaan antanut nuorisoasteen opiskelijalle edes kirjanpito- tai myyntikoulutusta osana merkantin tutkintoa tai järjestänyt aktivointikoulutusta työttömille.

Samalla kun ilmoitan suunnattomasti paheksuvani tällaisia oppisopimusrahoituksen väärinkäyttäjiä, kerron ihailevani niitä tehtäväänsä vastuullisesti hoitavia oppisopimustoimistojen ammattilaisia, joilla on uskallusta ja vapautta ostaa tutkintokoulutusta oman katto-organisaation ulkopuolelta, silloin kun oman talon sisällä oleva osaaminen ei kykene asiakkaan tarvetta riittävän laadukkaasti hoitamaan. Näitäkin on, onneksi.

Olen törmännyt esimerkkeihin, joissa oppisopimusrahan vartija yksiselitteisesti kertoo yrityksen edustajalle, kuinka tämän koulutustarve hoidetaan oman oppilaitoksen toimesta tai ei sitten hoideta ollenkaan. Tämä tapahtuu siis riippumatta siitä, mikä yrityksen edustajan näkemys oikeasta ratkaisusta on. On olemassa myös tapauksia, joissa ”oman kylän” ammatillisen oppilaitoksen johto aktivoituu delegaationa lähestymään ja neuvomaan sellaista yritysjohtajaa, jonka on kuultu neuvottelevan tutkintotavoitteisen koulutuksen hankkimisesta jostain muualta, vaikkapa ”sieltä jiiteeoolta”. Luottamuksellinen tieto yrityksen koulutussuunnitelmista on vuotanut oppisopimusihmiseltä, joka siis hallinnoi julkisista lähteistä tulevia rahavaroja.

Kokonaan oman lukunsa tutkintotavoitteisen koulutuksen maineen pilaamisessa muodostavat ne muutamat oppilaitokset, jotka takavuosina keksivät luoda rahastusautomaatin perustutkintokoulutuksesta. Nämä tekivät opiskelijalle ammatilliseen perustutkintoon johtavan oppisopimuksen (riippumatta opiskelijan todellisesta koulutustarpeesta tai aiemmasta koulutuksesta), sillä perustutkintokoulutukseen saatava rahoitus oli ja on edelleen selvästi korkeampaa kuin ammatti- tai erikoisammattitutkintoihin saatava. Perustutkintonimikkeen alla sitten koulutettiin melkein mitä tahansa asioita opiskelijoille, joita haalittiin järjestäytyneen toiminnan muodossa laajalta rintamalta. Syntiin langenneet aikuiskoulutuskeskukset kouluttivat yhteiskunnan sponsoroimana ketä tahansa, jopa omaan tai toistensa henkilökuntaan kuuluvia tai kyseiset tutkinnot jo suorittaneita. Opiskelijamäärät kasvoivat, oppilaitosten johtoa kiiteltiin ja kunnanisät ihastelivat oppilaitoksen tuottamaa ylijäämää. Opiskelijoiden tavoittelemia tutkintoja ei vain valmistunut, se ei ollut oppilaitosten tarkoitus alunperinkään.

Kertakaikkiaan törkeää toimintaa. Erityisen ikävää asiassa on se, että koko touhu oli pitkään alan rehellistenkin toimijoiden tiedossa, mutta opetushallinto viivästeli toimenpiteidensä aloittamisessa ja veronmaksajien raha virtasi huijarioppilaitoksille. Itse puutuin tähän asiaan ystävällismielisin sanakääntein jo parin vuoden takaisessa blogikirjoituksessani. Nyt takaisinperintätoimet pakottavat nämä alun perin työllisyyskoulutusta varten perustetut instituutit toimintansa alasajoon hetkellä, jolloin työttömien kouluttaminen olisi erityisen tärkeää.

Tutkintotavoitteinen koulutus on hyvä keino monenlaiseen työelämässä tapahtuvaan henkilöstön kehittämiseen. Toivottavasti sen maine ei kokonaan pilaannu työnantajien ja suuren yleisön silmissä, vaikka edellä kuvatun kaltaiset oman hyödyn tavoittelijat sitä tosissaan yrittävätkin.

Kommentteja (1)