Johtamistaidon Opisto JTO

Nyt on vaikea uskoa, että noin viisitoista vuotta sitten kovin monet johtamisen asiantuntijat sanoivat, ettei työnjohtamista enää tarvita. Tuolloin puhuttiin tiimitoiminnasta ja siitä, että tiimit itse hoitaisivat sellaiset asiat, joita työnjohtajat perinteisesti olivat hoitaneet.

Kuinka toisenlainen tilanne onkaan tänään. Tiimitoimintaan on jo ajat sitten lakattu vetoamasta. On nähty, etteivät ihmiset ole niin hyviä yhteistyön tekijöitä, kuin optimistit ovat uskoneet. Siksi on jälleen havaittu, että johtamista tarvitaan. Päivittäisjohtamista palautetaan. Sitä ei voi korvata virtuaalijohtajuudella tai pelkästään yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen vetoamalla. Tiimisana jäi kuitenkin pysyvästi sanastoon ja kenties myös joitain toiminnan hyvistä piirteistä. Kuka onkaan koskaan sanonut, että vuorovaikutus ja yhteistyö olisi helppoa saati nykyihmisille luonteenomaista!

Nyt yrityksissä vannotaan paikalliseen sopimiseen. Paikallinen sopiminen on aivan varmasti kannatettava asia, kenties jopa kannatettavampi kuin tiimitoiminta konsanaan. Paikallinenkaan sopiminen ei kuitenkaan toimi, elleivät työpaikkojen lähiesimiehet osaa johtaa. Kuvitelkaapa millainen kaaos syntyisi, jos työpaikoilla sovittaisiin paikallisesti asioista eivätkä esimiehet hallitsisi työhön liittyviä pelisääntöjä. Samanlainen kaaos syntyisi, mikäli esimiehiltä puuttuisi tarpeellinen kyky vuorovaikuttaa.

Johtaminen on vaikuttamista ja organisoituminen on voimavarojen ryhmittelyä. Niiden avulla tavoitellaan tiettyjä yhteisiä päämääriä. Kun nämä kaksi asiaa nivotaan yhteen, sälytetään esimiesten harteille vastuu sekä organisaatioiden tuloksellisuudesta että tuottavuudesta. Tämä on organisaatioiden arkirealismia. Esimiehet kantavat vastuun organisaatioiden nykyisestä ja tulevasta menestyksestä.

Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että meillä on riittävää työnjohtamiseen liittyvää osaamista jatkossa. Väestömme ikäjakautumasta johtuen suuri osa esimieskunnasta siirtyy eläkkeelle muutaman lähivuoden aikana. Tilalle tulevilla henkilöillä on korkea koulutus, mutta usein vain vähäiset tiedot organisaatioiden arjesta ja riittämätön kokemus esimiehisyydestä. Organisaatioiden kannattavuuteen liittyvän vastuun sälyttäminen heille ilman kunnollista perehdyttämistä, on hieman kuin heitteille jättämistä. Mikäli tähän vielä lisätään vastuu paikallisen sopimisen hoitamisesta taakka senkun suurenee.

Mitä sitten voidaan tehdä? On paradoksaalista todeta, että lääkkeet ovat jokseenkin samoja kuin sodan jälkeisessä Suomessa. On aloitettava työnjohdon koulutuksesta. Näin luodaan vankka perusta hyvän johtajuuden - yhteistyön ja luottamuksen - syntymiselle työyhteisöjen arjessa. Osaava ja taitava työnjohto on menestymisen tae. Tämän asian merkitys on nyt vain uudelleen opittava.

Näinä yltäkylläisyyden hyvinä aikoina on tunnistettava työelämän muutos ja tarpeet. Kaikki ihmiset ovat vastuullisia, mutta joidenkin on kannettava vastuuta muita enemmän. Hyvät esimies- ja alaistaidot ovat arvossa.

Kommentteja (0)